19.5.2017 THE KID

Pianokonsertti The Kid / Chaplinin poika (1921)

19.5.2017
Elokuvateatteri Orion (Eerikinkatu 15, Helsinki, Finland)
Vapaa pääsy

Charles Chaplinin ensimmäinen pitkä komedia oli uhkayritys, mutta Chaplinin poika (1921) sai jättimenestyksen, joka rohkaisi myös Keatonia ja Lloydia aloittamaan pitkien klassikoidensa teon. Tarinassa kulkurista tulee äidin hylkäämän vauvan kasvattaja. Naskalia esitti Jackie Coogan.

Chaplin työskenteli käytännöllisesti katsoen koko vuoden 1920 Chaplinin pojan parissa ja teki suunnattoman paljon työtä ja näki suurta vaivaa sen vuoksi. Se eroaa hänen aikaisemmasta tuotannostaan ei vain sen vuoksi, että se oli siihenastisista pisin ja kallein filmi, vaan että se osoittautui enemmän realistiseksi arkipäivän kuvaukseksi kuin hänen aikaisemmat filminsä, jotka olivat olleet luonnotonta farssia. Siinä tuli esiin voimakas lyyrinen piirre ja inhimillinen huumori ja aito tunne olivat vallitsevampina kuin tilannekomiikka ja mekaaniset ilvehtimiset. The Kid oli vuonna 1921 Chaplinin kypsin ja pisin teos: filmi edustaa kypsää kehitystä kaikesta siitä, mitä Chaplin oli aikaisemmin tehnyt, se edusti koko hänen taiteellisen kehityksensä silloista huippukohtaa. Se oli moderni satu naisesta, joka hylkää pienen lapsen ja toivoo että rikkaat ihmiset adoptoisivat sen. Sen sijaan kulkuri löytää lapsen ja kasvattaa sen. Luonteenpiirteet ovat sodantakaisten aikojen moraalisten filmien symboleja: mies, nainen, lapsi, kulkuri ja poliisi. Kulkuri ja lapsi ovat syrjäytetyt yhteiskunnasta, ei ole mitään toivoa huolimatta siitä, että he elävät kurjuudessa, mielikuvituksen kaltaisessa maailmassa. Yhteiskunta poliisin hahmossa palauttaa lopulta lapsen äidilleen, nyt kuuluisalle oopperalaulajattarelle ja kulkuria, suojelusenkeliä pyydetään esittämään isän osa. Uni käy toteen.

Filmi alkaa, kun nainen lähtee sairaalasta lapsi sylissään ja hänen kulkuaan seuraa kuvaava selitys viktoriaaniseen sovinnaisuuteen: ”Hänen ainoa syntinsä oli äitiys”. Kulkuri tulee silloin kuvaan liikemiesmäisenä ja vapaana, Chaplin vetää ylvästelevästi sormettomat käsineet käteensä, avaa savukerasian – sardiinipurkin ja valitsee hajamielisesti tumpin, jonka sytyttää ruhtinaan eleganssilla.

Filmi rakentuu suuressa määrin pojan (Jackie Coogan), suurenmoisen lapsinäyttelijän ympärille ja ei voi muuta kun ihailla Chaplinin epäitsekkyyttä: filmissä hän on enemmän näyttelijä kuin klovni ja työssään hän jakaa veljeksellisesti kaiken tasan : sänky, pannukakut, joita Chaplin syö viittaan pukeutuneena, jonka hän on saanut pistämällä päänsä sängynpeitteessä olevan reiän läpi, tai se voi olla hermostunutta jalkojen värähtelyä unen aikana. Jos Chaplinin jalat vapisevat, vapisevat myös pojan jalat.

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, näyttelee Chaplin myös kiltin kulkurin, filosofin osan, joka elää nuukaa elämää ja uneksii paremmista päivistä. Kuten kaksi muutakin filmiä samalta ajalta, ”Sunnyside” ja ”A Day Pleasure”, sisältää filmi uniaiheen, jossa kulkuriparka saavuttaa sen, minkä yhteiskunta on häneltä kieltänyt. Filmissä saamme osoituksen Chaplinin rikkaasta mielikuvituksesta ja yhteiskunnallisesta tarkkanäköisyydestä tuhansissa pienissä yksityiskohdissa. Järjestely, joka tarkoittaa sitä, että poika rikkoo ikkunaruutuja, niin että kulkuri voi niitä korjaamalla ansaita rahaa heille molemmille, on terävä huomio yhteiskunnasta, joka kokonaan on huomaamatta vähemmän merkityksellisiä jäseniään. Kainous tulee hymyilyttäväksi, kun kulkuri lopulta saa lapsen sukupuolen selville katsomalla varovaisesti vuoteen peitteen alle.

Unennäköä kutsutaan kuvaavasti kylläkin ”Satumaaksi” (Fairy Land). Taivaassa kohtaa kulkuri pojan ja kaikki tuttunsa slummeista ja jokainen vieläpä poliisitkin lentelevät kauniit valkoiset siivet selässään. Se on liian kaunista ollakseen totta! Kulkuri herää ja huomaa hämmästyneenä, että poliisi on juuri viemässä häntä mukaansa, arvattavasti putkaan ja unisin silmin hän etsii katseellaan valkoisia siipiä, jotka hän oli äsken nähnyt poliisin selässä. Huippukohta tulee silloin, kun kulkuri sen sijaan, että hänet heitettäisiin poliisiautoon, viedäänkin hienoon yksityisautoon. Silmänräpäyksessä vavahtavat Charlien kasvot toivosta, pelosta ja liikutuksesta. ”Ei kukaan muu filmitähti osaa niin tunteellisesti näytellä kuin Chaplin,” on Lewis Jacobs sanonut täysin totuudenmukaisesti.

Filmistä tuli suunnaton kassamenestys ja Charlie Chaplin kustansi itselleen loman Euroopassa, ensimmäisen seitsemään vuoteen. Lontoossa hänet otettiin vastaan kuin kuningas ja Pariisissa oli yleinen juhlapäivä hänen uuden filminsä ensi-illan kunniaksi. Ennen kuin hän aloitti matkansa, kysyi eräs amerikkalainen lehtimies häneltä vierailisiko hän Neuvostoliitossa ja oliko hän bolsheviikki. ”Olen taiteilija, harrastuksenani elämä” sanoi Chaplin; ”bolshevismi on uusi elämänkatsomus ja minun täytyy olla kiinnostunut siitä.”

– Eirik Udd – ST. – Tekijätietoa päivitti AA 1.11.2007

Lisätietoja:
Elokuvateatteri Orion
KAVI

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s